Pääkirjoitus
Kouluruokaa
lasten ehdoilla
Meillä jokaisella on muistoja kouluruoasta, miltä se näytti
ja miltä se maistui. Vuosikymmenten saatossa yli 60-vuotias
ja ainutlaatuinen kouluruokailujärjestelmämme on
taannut lapsille ja nuorille tasavertaisen ateriapalvelun
kautta maan. Sen kansanterveydellinen vaikutus on aina
ollut hyvin merkittävä. Sitä se on edelleenkin.
Kouluruokailun taso on muuttunut siitä, mitä se oli
silloin, kun nyt keski-ikäiset koulujaan kävivät. Muistot
on hyvä pitääkin muistoina ja kertoa niistä sellaisina.
Jutut hammasvelleistä ja muista aikoinaan lasten suissa
muotoutuneista ruokien haukkumanimistä on järkevää
jättää historiaan. Tämä on hyvä ottaa esille vanhemmille
järjestettävissä kouluruokailloissa, koska kotonahan
asenteet ja ruokailutavat lapsiin istutetaan. Ja jos kodissa
puhutaan kouluruoasta vähättelevään sävyyn, tarttuu
ajatusmalli lapsiinkin.
Helsingin ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki pitääkin
oikean tiedon tuottamista kouluruoasta suurena
haasteena. Pääkaupungissa lasten vanhemmilla on mahdollisuus
osallistua kouluruokailtoihin ja Rintamäen tavoitteena
on myös saada poliitikkojen tiedot päivän tasalle.
Nykyajan kouluruokailu on aivan toista, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten siitäkin huolimatta,
että julkisuudessa puhutaan jatkuvasti kuntatalouden ongelmista ja siitä, kuinka 60 sentillä
ylipäätään pystytään ruokaa tekemään.
Muutaman vuoden takainen kouluruokatutkimus on saanut kuntaruokailun päättäjät pohtimaan
uusia keinoja kouluruokailun suosion kasvattamiseksi. Lasten ja nuorten asenteita on saatava muuttumaan,
jotta kouluruoka olisi kilpailukykyisempää viereisen marketin tarjontaan nähden. Tärkeää
olisi myös viestittää koteihin, että siellä keskusteltaisiin, mihin nuoret rahojaan käyttävät.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimus osoitti, että epäterveelliset välipalat vähensivät halukkuutta
osallistua kouluruokailuun. Kaikkia aterian osia syö vain 35 prosenttia niistä lapsista, jotka
kouluruokailuun osallistuvat. Joka kymmenes koululainen jättää koulun tarjoaman ruoan kokonaan
väliin. Ongelma kasaantuu lähinnä yläasteille, koska alakoulussa lapset ovat paremmin opettajien ja
keittiöhenkilökunnan ohjaamassa ruokailussa.
Lusikka on otettu kauniiseen käteen. Useissa kunnissa on kouluruokailun tasoa lähdetty nostamaan
koululaisten ja myös päiväkotilasten mieltymysten mukaiseksi. Lapset ja nuoret on otettu mukaan
ruokien suunnitteluun. Esimerkiksi Lahdessa ja Helsingissä nuorten raadit pääsevät maistelemaan
uusia ruokalajeja ja päättämään siitä, tulevatko ne kuuden viikon ruokalistalle mukaan. Kouluruokasuositusten
mukaiset uudet ateriat ovat saaneet myös keittiön ammattilaiset innostumaan ja
tarjolle tulee uudenlaisia maittavia ruokia, joiden hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni. Tämä uppoaa
nykynuoreen, joka saattaa huomauttaa siitäkin, jos levite tarjotaan liian pienissä rasioissa ja näin
roskajätemäärä kasvaa.
Kouluravintolassa on syytä kiinnittää huomiota myös viihtyisyyteen ja senkin suunnittelussa voisivat
oppilaat olla mukana, vaikkapa suunnittelukilpailun avulla. Koulussakaan ruokailu ei saa olla vain
kiireinen tankkaus, vaan rauhallinen yhteinen hetki, jonka muodostumisessa keittiöhenkilökunnalla
ja opettajilla on suuri osuus ja vastuu.
Eero Lehtinen, päätoimittaja
|